Historiaa
Aloitetaan historiikin kirjaus pienellä kevennyksellä.
Itä-Häme lehdestä luin Mykrän Velkin kirjoittaman kolumnin, missä kertoi että aikanaan Nypyköillä oli keikka Heinolan Metalliosaston pikkujouluissa (mahdollisesti vuonna 1990). He olivat luonnollisesti odottaneet perinteisiä pikkujouluja ja settiä oli valmisteltu sen mukaisesti. Yllätys olikin ollut melkoinen kun salissa paljastui, että pikkujouluihin oli otettu lapset mukaan! Siinä oli sitten kiiruusti hieman sorvattu settiä ja samalla syntyi tanssiesitys, jonka nimesivät yleisön mukaisesti Metallin lapset-nimellä.
Alla olevalla videolla näkyy tuo osastomme "nimikko tanssi", olkaa hyvä!
HISTORIIKKI
Heinolan Metallityöväen ammattiosasto 014 historiikki on koottu kirjaksi vuonna 1990, jolloin osasto saavutti 50 vuoden iän. Historiikin tarkoitus on ollut kertoa nykyisille jäsenille, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat taistelullaan ja sinnikkyydellään saaneet aikaan. 1940-1990 historian on kirjaksi koonneet Matti Vilhunen, Seppo Winter, Esko Valonen, Reijo Hovilainen ja Hannu Salminen.
OSASTON ALKUVAIHEET
Heinolassa oli jo ennen 1940-lukua toiminut metallityöväen ammattiosasto.Ensimmäinen yritys osaston aloittamiseksi tapahtui jo 1917. Tuolloinen osasto n:o 149 toiminta ei kuitenkaan kestänyt kuin vuoden, kansalaissodan katkaistessa toiminnan. 1920-luvulla osastoa ryhdyttiin uudelleen elvyttämään. 1921 osasto liittyi liittoon ja sai numerokseen 38, mutta sen toiminta kuihtui Lapuanliikkeen noustessa. Seuraavan kerran ammattiosastoa ryhdyttiin perustamaan talvisodan jälkeen, jolloin järjestäytyminen koko maassa oli varsin vilkasta.
Heinolan osaston perustamisesta kunnia kuuluu John Laukkaselle, joka valmisteli asian ja kutsui perustavan kokouksen koolle 8.12.1940. Laukkanen oli vanha ammattiyhdistysaktiivi, joka oli aiemmin työskennellyt ja vaikuttanut Mikkelissä. Hän oli oikeistoradikalismin aikaan joutunut vankilaan ja oli ilman kansalaisluottamusta vielä 1940, joten hän ei voinut toimia osaston virallisena edustajana. Osaston ensimmäinen kokous pidettiin Laukkasen kotona, siihen aikaan täytyi hankkia myös kokoontumislupa poliisilta. Myös perustettavassa kokouksessa oli läsnä kaksi poliisin edustajaa, seitsemäntoista innokkaan työläisen lisäksi. Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Lauri Salminen, varalle Eino Salonen, sihteeriksi Jalmari Kurvinen ja rahastonhoitajaksi Johan Väinö Aaltonen. Muiksi toimikunnan jäseniksi valittiin Juho Vesala, Vilho Lahtinen ja Verner Vilkman. Alkuunsa toiminnasta vastasi John Laukkanen, sillä lähes kaikki jäsenet olivat varsin nuoria miehiä, joilla ei ollut kokemusta järjestötoiminnasta. Jäsenien hankkiminen osastoon oli aluksi vaikeaa, sillä useat työläiset olivat yhä "arkoja" ja luulivat oikeistolaisen "terrorin" edelleen vallitsevan samassa määrin kuin ennen.
1940-luvun alussa Heinolassa oli noin 60 metallialan työntekijää, suurinpina työnantajina Heinolan Konepaja ja Heinolan Faneritehdas. Osasto osoitti heti perustamisen alussa tärkeytensä, kun tärkeä palkkakysymys ratkesi onnellisesti. Toiminnan kannalta oli tärkeää saada valittua luottamusmiehet kaikkiin työpaikkoihin, samalla tuli tehtävänkuvat määritellyksi: heidän tuli paitsi pitää huolta työläisten oikeuksista myös tarkkailla, ettei työläisten oma esiintyminen työpaikoilla anna työnantajille aihetta valituksiin. Kokoustiloja tarvittiin myös ja päätettiin vuokrata muiden paikkakunnan työväenjärjestojen kanssa huone Saarijärven talosta "Nakertajan kaupunginosasta". Palkkatilanne oli silti edelleen huono ja elintaso huonoa, työsuojelua ei juuri tunnettu ja työolot olivat usein hyvinkin vaarallisia. Vasta sotien jälkeen asuntotilanne alkoi parantua työsuhdeasuntojen myötä, joita ensimmäisenä rakennutti Liljeqvistin Konepaja noin 20 perheelle.
Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941, jolloin suuri osa miehistä joutui rintamalle. Toiminta Heinolassa jäi sodan aikana muutaman henkilön varaan, John Laukkasen toimiessa puheenjohtajana. Toiminta sodan aikana kuihtui ja sai nuoret kokemaan osaston toiminnan turhaksi. Tämä kirvoitti John Laukkasen kirjoittamaan katkeran sävyisiä kirjeitä liitolle, syyttäen heinolalaisia nurkkapatriooteiksi, kommunistisen propagandan uhreiksi, joilta puuttui kokonaan yhteishengen tunto ja luottamus työväen järjestövoimaan. Sodan jälkeen kuitenkin niin teollinen toiminta kuin ammattiosastokin elpyivät pikaisesti.
1945-49 SOTAKORVAUKSIA JA POLITIIKKAA
Ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus saatiin aikaan joulukuussa 1944, mikä oli osoitus lähinnä siitä, että ammattiyhdistys hyväksyttiin neuvottelupöytään. Loppu kesällä 1945 inflaatio alkoi kuitenkin laukata ja palkat jäivät jälkeen elinkustannuksien noususta. Metallityöläisetkin halusivat pois varsin tiukasta palkkasäännöstelystä ja vuosia 1945 ja 1947 leimasivat lukuisat korpilakot ympäri maata. Liitossa oli sisäistä jakaantumista 1945 SDP:n ja SKDL:n oltua lähes yhtä vahvoja, yhteistyö kuitenkin jatkui ottamalla liiton johtoon myös kommunistien edustajia. 1948 ristiriidat puhkesivat uudelleen ja hajaannus heikensi myös järjestäytyneisyyttä liitossa. Sotakorvausten vähentyessä myös työllisyystilanne heikkeni, joka aiheutti levottomuutta ja epävarmuutta kentällä.
Paikallistasolla osasto oli aktiivinen liittoon päin. Liittokokouksessa vuonna 1945 sitä edusti John laukkanen ja 1947 Pentti Saaristo. Tärkeäksi kysymykseksi nousi heinolalaisten kannalta kuitenkin paikkakuntaluokitus. Paikkakunnat oli jaettu neljään eri kalleusluokkaan, ensimmäisen luokan palkkojen ollessa parhaimmat ja neljännessä huonoimmat. Heinola kuului kolmanteen luokkaan ja luokkaa pyrittiin nostamaan toiseen luokkaan, missä Lahtikin oli. Vetoomukset eivät kuitenkaan auttaneet, vaan Heinola pysyi kolmannessa luokassa.
Sodan jälkeen Heinolan metalliteollisuus vahveni selvästi. Tuli uusia yrityksiä ja lisäksi Käkisalmen evakoista saatiin hyvä työvoimalisä. Metallimiehille töitä tarjosivat: Heinolan sähköasentajat, Heinolan Faneritehdas, Liljeqvistin Konepaja, Heinolan Konepaja, Mekano Autokorjaamo, Saarelman Autoliike, Sirenin Peltiseppäliike, Puukemia, Kuitulevytehdas ja hieman myöhemmin Högfors. Jäsenmäärä osastossa kasvoi muutamasta vuosikymmenen lopulle mennessä noin 140 jäseneen. Poliittinen jakautuminen oli ilmassa myös Heinolassa. Kokoukset venyivät pitkiksi ja äänesteltiin usein, hajotusta ei kuitenkaan vielä esiintynyt, vaan tyydyttiin enemmistö päätöksiin.
Luottamustoimintaa hoidettiin hyvin ja jokaiseen teollisuuslaitokseen nimitettiin luottamusmies. Vuonna 1946 perustettiin myös naisjaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin rouva Suikki. Myös huvitoimikunta oli toiminnassa ja jäsenille järjestettiin viihdykkeeksi urheilukilpailuja ja tansseja.
Osasto 14 osallistui innokkaasti vappukulkueisiin kyltein varustautuneina. Vuonna 1946 iskulauseena oli "Rautakourat etujanne ajamaan-järjestäytymällä sataprosenttisesti"! Ajatus osaston omasta lipusta nousi vuoden 1948 alussa ja erinäisten vaiheiden jälkeen, lippu valmistui vihdoin vappujuhliin 1949. Sen ensimmäisiksi kantajiksi valittiin Sauli Sinkkonen ja Arttu Ruusunen. Lippu vihittiin juhlallisesti marraskuussa.
1950-1959 LAKKOJEN VUOSIKYMMEN
Sotakorvausteollisuustuotteiden määrä alkoi laskea 1950-luvulle tultaessa, siten myös metalliteollisuuden työpaikat vähenivät. Vuotta 1950 leimasi Kekkosen hallituksen pyrkimys talouden vakauttamiseen, mikä merkitsi hintojen ja palkkojen kurissa pitämistä. Syynä tuohon oli edellisinä vuosina kiihtynyt inflaatio ja myös kauppasopimukset Neuvostoliiton kanssa. SAK ja Metalliliitto oli tyytymätön palkkojen jäädytykseen.
Palkkataistelu alkoi Metalliliitossa 28.8, sitkeän lakon kestäessä liki kolme kuukautta. Lakkoon oli jo aiemmin ryhtynyt sähköasennusala, syyskuussa lakko levisi myös puuteollisuuteen, lasiteollisuuteen ja lokakuussa lihanjalostusteollisuuteen. Lakkolaisten yhteismäärä nousi 100 000 työntekijään. Lakon ansiosta metallityöläiset saivat runsaita palkankorotuksia. Ohjepalkat kaksinkertaistuivat, mikä johti yleiseen noin 7-8 prosentin palkkatason nousuun. Eniten lakosta hyötyivät pienipalkkaiset.
Heinolan osastossa järjestäydyttiin muiden tavoin lakkotoimikunnaksi. Liitosta kävi edustajia Heinolassa ja heinolaiset painottivat tiukasti, ettei liitto saa antaa vaatimuksissaan periksi. Heinolassa järjestettiin myös lakkotanssit, joista kertyi varoja melkein neljä tuhatta markkaa jäsenille lakkoavustuksiksi jaettavaksi. Rikkureita ei Heinolassa ollut kuin "kourallinen", tosin muutamia huomautuksia jouduttiin antamaan lakon ensi päivinä. Osasto tuki jäseniä järjestämällä ruokajakelua ja sopankeittoa, tarvikkeita saatiin avustuksina maalaistaloista ja eräistä kaupoista. Lakkotoimikunta antoi myös joitakin erikoislupia töiden suorittamiseen.
Yleislakko 1956
SAK:n ja STK:n väliset neuvottelut ajautuivat umpikujaan vuoden 1956 alussa. Palkkasäännöstelyn lopettamisesta oli sovittu, mutta hintasäännöstely ei toiveista huolimatta jatkunut. Työntekijät vaativat elinkustannusten nousua vastaavia palkankorotuksia ja kun neuvotteluissa ei päästy eteenpäin, SAK julisti yleislakon alkavaksi 1. maaliskuuta. Yleislakkoon osallistui noin 423 000 työntekijää. Lakko jatkui lähes kolme viikkoa ja päättyi siten, että lakkolaiset saivat vaatimansa 12 markan korotuksen tuntipalkkoihin, tosin harjoittelijoiden, alle 18-vuotiaiden ja oppilaiden korotukset olivat 8 markkaa. Itse asiassa korotukset olivat jatkuvien hintojen nousujen myötä pian kulutettu.
Heinolassa yleislakon aika oli varsin kiivastakin aikaa. Lakkolaisia pyrittiin avustamaan, tällä kertaa annettiin ostokortteja kauppaan ja mieliä pyrittiin virkistämään järjestämällä lakkotansseja.
Lakkolaiset pitivät tarkkaan huolta siitä, että lakkoa ei päästy rikkomaan. Henki oli korkealla ja työväentalokin oli lakkokouksissa ääriään myöten täynnä. Lakkolaiset pitivät muun muassa vahtia linja-autoasemalla ja pysäyttivät joskus varsin kovin ottein maakuntaan pyrkiviä linja-autoja. Linja-autoille tehtiin muutenkin "kiusaa", niiden kulkua muun muassa pyrittiin hidastamaan ajamalla kiusallisen hitaasti pikkuautoilla niiden edessä. Myös bensan jakeluun pystyttiin vaikuttamaan päivystämällä huoltoasemilla. Joskus ryhdittiin bensa-asemilla varsin koviinkin otteisiin ja kirjaimellisesti leikittiin tulella. Toisinaan tunteet kiristyivät niin, että ne vaikuttivat pitkään lakon jälkeenkin. Muun muassa eräs heinolalainen kauppa joutui lopettamaan toimintansa, koska työläiset boikotoivat sitä yhteisellä päätöksellä vielä pitkän aikaa lakkojen päättymisen jälkeenkin (kauppias oli tyrmännyt kaikki lakkoavustukset työläisiltä).
Lakkojen aikaisesta innokkuudesta huolimatta oli Heinolan osaston jäsenmäärä koko 1950-luvun erittäin alhainen. Sisäiset ristiriidat ja epävarma työllisyystilanne aiheutti epäilyjä osaston vaikutusmahdollisuuksia kohtaan ja jäsenmäärä tippui vuosikymmenen kuluessa muutamaan kymmeneen. Toiminta hiipui muutaman hengen kuukausikokouksiin, pois lukien lakkojen aikaan toiminta oli virkeämpää.
1960-1969 HAJAANNUKSEN AIKA
SAK vai SAJ? 1960-luvun alkupuoliskoa leimasi koko ammattiyhdistyskenttää SAK-laisten osastojen välinen taistelu. Kiistan syyt juontuivat poliittisista erimielisyyksistä. Sosialidemokraattien sisäiset riidat johtivat puolueen hajoamiseen 50-luvun lopussa. Vuoden 1958 jälkeen vähemmistöläisiä eroteltiin järjestöistä. Enemmistö perusti vuonna 1960 SAJ:n uudeksi keskusjärjestöksi. Liikehdintä vaikutti kaikkiin työntekijöiden organisaatioihin, yhtenäisyyttä kentällä oli vaikea säilyttää.
Heinolassakin hajanaisuus näkyi, vuonna 1963 toimi siellä myös SAJ-lainen osasto, joka oli saanut vanhasta osastosta joitakin jäseniä. Seuraavana vuonna hajanaisuus näkyi äänestyksissä ja valinnoissa. Heinolassa SAK-lainen osasto oli jatkuvasti hyvin vahvoilla ja toinen osasto sai murrettua rintamaa varsin vähän rikki. Kovia sanallisia riitoja kyllä käytiin ja osa jäsenistä erosi kiistojen vuoksi.
1960-luvulla osasto kasvatti jäsenmääräänsä merkittävästi. Vuonna 1961 jäseniä oli 23, mutta seuraavana vuonna jo 164 ja vuosikymmenen loppuun mennessä reilusti yli 700 jäsentä. Jäsenien myötä myös toiminta virkistyi, oltiin aktiivisesti yhteydessä liittoon, järjestettiin jäsenhankintaa, urheilukilpailuja ja tansseja, pidettiin juhlia ja järjestettiin opinto/tutustumismatkoja. Suunnitteilla oli myös opintokerhotoimintaa ja osastolle valittiin valistussihteerikin: Seppo Vilen. Työpaikoilla luottamusmiehillä riitti töitä edunvalvonta töissä.
1970-1979 YHTENÄISYYS ON VOIMAA
1970-luvulla oli ohitettu kiistojen ja hajanaisuuden kausi, nyt oli aika pyrkiä tavoitteisiin yhteistyössä.
60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin vallitsi Suomessa vahva nousukausi, jolloin työttömyyskin pysyi alhaisena. Silti työehtosopimusneuvotteluissa ei aina päästy sovintoon, mistä osoituksena pitkä lakko vuonna 1971.
Metallin seitsemän viikkoa kestänyt lakko alkoi 8.helmikuuta työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi. Heinolassa lakkoon oli tällä kertaa valmistauduttu erityisen hyvin ja lakko saikin Heinolassa vahvan tuen puolelleen. Lakkotoimikunta oli perustettu jo hyvissä ajoin ja lakkotoimikunta järjesti viikoittain tiedotustilaisuuksia, joissa kävi jäseniä jopa 300-400 henkeä. Näkyvä tempaus oli myös mielenosoitusmarssi Heinolan kaduilla, johon osallistui yli 500 työläistä. lakkoavustuksia jaettiin noin 450 hengelle. Myytiin Lahden Osuuskaupan avustuksena 10 prosentin alennuskortteja. Leipiä jaettiin noin 700kpl, silakoita 750kg ja perunoita 2000kg. Lisäksi mielialoja pyrittiin piristämään järjestämällä neljät lakkotanssit, järjestettiin elokuva-ja teatteriesityksiä. Urheilevia osaston jäseniä palveltiin pitämällä jäärata-ajoja ja pilkkikilpailuja, jopa shakkiturnaus järjestettiin. Lakko loppui 26.maaliskuuta, lakkolaiset saivat joitakin palkankorotuksia ja muita etuja mutta kuten Heinolan lakkotoimikunta totesi, töihin ei palattu hävinneinä vaan entistä tietoisempina oikeuksista. Heinolassa käytiin myös pienempiä lakkoja, jotka liittyivät lähinnä työehtosopimuksen tulkintaan. Työläiset olivat kaikissa tapauksissa oikealla kannalla ja voittivat kiistat.
1970-luvulla järjestäytyminen nousi Heinolassa liki 100 prosenttiin, samalla saatiin toimintaan myös uusia innokkaita jäseniä, joka näkyi erityisesti vapaa-ajan toiminnassa.
Vuosi 1970 oli osaston 30-juhlavuosi. Juhlakokouksessa kymmenen osaston veteraania kukitettiin ja heille jaettiin liiton rintamerkit.Pisimmän päivätyön tehneelle Urho Salmiselle annettiin osaston pienoislippu numero 1. Myös ansioituneita ammattikoululaisia palkittiin stipendein. Ammattikoulu perustettiin Heinolaan 1954. Juhlavuonna tehtiin myös matka Leningradiin.
Osaston omaksi virkistyspaikaksi hankittiin 1972 Suvikallio-niminen mökki Imjärven rannalta. Paikka saavutti välittömästi suuren suosion, kävijoiden määrä ensimmäisenä kesänä yli tuhat henkeä.
Lamakausi tuo työttömyyden
Öljykriisi sai aikaan maailmanlaajuisen talouslaman 1970-luvun puolivälissä. Suomeenkin energiakriisi rantautui ja toi laman mukanaan vuonna 1975. Ennen lamakutta oli työttömyys ollu tnoin 2 prosenttia, nyt se muutamassa vuodessa lähes nelinkertaistui. Kansaa kehoitettiin säästötoimiin etenkin energiankulutuksen suhteen.
Heinolassakin työllisyystilanne heikkeni nopeasti, työnantajat joutuivat tiukoille, joka aiheutti lomautuksia ja irtisanomisia, huonoin jakso osui vuodelle 1978, jolloin 11 prosenttia osaston jäsenistä oli työttöminä. Työttömyys alkoi hellittää otettaan vuonna 1979 ja 1980 alkoi nousukausi, tosin inflaation johdosta reaaliansiot eivät juuri nousseet.
Työttömyydestä ja lamasta huolimatta osasto järjesti virkistävää toimintaa. Jäsenmäärä vakiintui noin tuhanteen henkeen 80-luvulle tultaessa. Retkiä ja teatterimatkoja tehtiin ulkomaita myöten (Tallinna ja Moskova) ja Tampereella käynnin yhteydessä (1977) käytiin tutustumassa uuteen Murikka-opistoon, joka herätti jäsenistössä tyytyväisyyttä.
1980-1990 VAKIINTUNEEN TOIMINNAN AIKA
1980-luvulle tultaessa maassa vallitsi nousukausi mutta työttömyydestä oli tullut lähes uusi normaali. Heinolaa työttömyys leimasi koko vuosikymmenen keskimääräisät rankemmin. Heinolassa oli myös paljon työriitoja, joita ratkottiin työtuomioistuinta myöten, tämän johdosta osastokin joutui maksamaan sakkomaksuja laittomista lakoista johtuen. Osasto muiden tapaan vastusti 1984 kovasti lakkosakkojen nostoa vastaan mutta niin vain eduskunta vetoomukista huolimatta korotti lakkosakkoja. Vetoomuksen perusteena oli pelko lakkosakkojen noususta niin korkeaksi osaston toimikuntaa ja luottamusmiehiä kohtaan, että kyseessä olisi lakko-oikeuden taloudellinen kieltäminen.
Osastolla oli myös paljon sisäisiä ristiriioja ja politiikka näytteli pääroolia esim. paikkajaoissa. Erityisesti 1983 kirjattiin erityisen kiistaiseksi, äänestykset ja eriävät mielipiteet olivat arkipäivää.
1990-1999 LAMASTA TIETOTEKNIIKAN LÄPIMURTOON
Suomi oli 1990-luvulla jälkiteollinen, noin 5 miljoonan asukkaan yhteiskunta (5 miljoonan asukkaan ylitys 1991).
Politiikassa merkittävimpiä tapahtumia olivat Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen päättyminen Neuvostoliiton romahtaessa 1991 ja Suomen liittyminen EU:n jäseneksi 1995 alusta alkaen.
Edellistä vuosikymmentä vahvasti leimannut nousukausi päättyi 1990-luvun alussa Suomen historian syvimpään lamaan.
1990-luvulla matkapuhelimet, tietokoneet ja internet alkoivat yleistymään ja 1995 internet ohitti median uutiskynnyksen.
Merkittävin urheilu saavutus oli Suomen jääkiekon maailmanmestaruus 1995.
Talouselämä: 90-luvulla idän kaupan romahtaessa Suomi syöksyi pankkikriisiin ja historiansa syvimpään lamaan. Muita merkittäviä syitä romahdukseen olivat edellisen vuosikymmenen rahamarkkinoiden liian nopea vapauttaminen sekä vahvan markan politiikka.
Lama-aikana monet yritykset ajoutuivat konkurssiin ja Suomesta katosi paljon työpaikkoja, pahimmillaan työttömyysaste oli lähes 19%.
Talouskasvun katsotaan hiljalleen alkaneen 1993 ja jatkuen aina 2008 vuoteen asti.
Heinolassakin lamalla oli suuret vaikutukset. Yritykset olivat tiukassa tilanteessa ja sen myötä menetettiin työpaikkoja, tuli irtisanomisia ja lomautuksia. Osaston talouskin joutui tiukille jäsenistön runsaan työttömyyden myötä. Edunvalvontaan haluttiin kuitenkin panostaa, "jottei työnantajat laman varjolla pyri heikentämään sopimuksia".
Toiminta oli koko 90-luvun kuitenkin varsin virkeää, varsinkin vapaa-ajan toiminta, jäsenistön kokouksiin osallistuminen sitä vastoin laimeaa. Suosituin tapahtuma vaikutti olleen pilkkikilpailut Suvikalliossa, jotka keräsivät kilpailijoita parhaimmillaan kahdella bussilla kuljetettavaksi. Silmäänpistävänä pöytäkirjoista löytyi myös maininta toimistoon murtautumisesta 1992.
Suvikallio jatkui suosittuna paikkana ja 90-luvulla sinne hankittiin aitta (1992), grillikatos sekä ponttoonilaiturit (1998) ja vene (1999).
Osaston jäsenmäärä pysytteli koko 90-luvun yli tuhannessa, paitsi viimeisenä vuonna (1999) kirjattiin 997 jäsentä.
Muita 1990-luvun merkittäviä muutoksia olivat läänin muutokset, Heinola siirtyi Etelä-Suomen lääniin 1.9.1997 alkaen ja Suomen päätös siirtyä EU: yhteisvaluutta euron käyttöön 1999 alkaen. Markkaa käytettiin kuitenkin vielä 2002 helmikuun loppuun asti.
2000-2009 NOUSUKAUDESTA TAANTUMAAN
Vuosikymmentä leimasi talouden nousukausi, joka päättyi finanssikriisiin 2008.
Työttömyys pysyi korkeana läpi koko vuosikymmenen (11-12% luokkaa), poikkeuksena 2007 (8,5%). Ennustettu laajamittainen työvoimapula ei realisoitunutkaan, kuin osittain terveysalalla.
Väestönkasvun painopiste siirtyi luonnollisesta maahanmuuttoon ja väestön keskittyminen kasvukeskuksiin jatkui edelleen.
Muuta: PISA:n oppimistuloksissa oltiin maailman kärkeä, Suomi sai ensimmäisen naispresidentin (Tarja Halonen), 2001 Lahden talviurheilun MM-kisojen doping skandaali järkytti suomalaisia ja 2006 Suomi voitti ensi kertaa Euroviisut (Lordi).
Paikallistasolla toiminta jatkui suhteellisen virkeänä, aina 2008 taantumaan asti. Taantumasta johtuen yritykset joutuivat lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä, joka näkyi selvästi myös osastomme jäsenistölle.
Osaston toiminta oli suhteellisen virkeää ja taloudesta on huolehdittu. Suvikallion päämökin ja toisen saunan uusiminen tehtiin monien vaiheiden jälkeen vuonna 2001. Vuonna 2006 myönnettiin Kaj Rännälille ja Reijo Hovilaiselle, sekä 2008 Antero Perkiölle SAK:n kultaiset ansiomerkit, esimerkillisestä työstä ammattiyhdistysliikkeen hyväksi.
2010-2019 JÄSENISTÖN AKTIIVISUUS HIIPUU
Suomen talouskasvu oli heikohkoa koko vuosikymmenen ajan. Talouden suurimmat ongelmat 2010-luvulla johtuivat viennin ongelmista ja rakennemuutoksen jälkeisestä työttömyydestä.
Maahanmuuttajien osuus Suomen väestöstä kasvoi 2010-luvulla, väestön ikääntyminen jatkui ja syntyvyys laski selvästi. Ulkomaalaisten määrä kaksinkertaistui ja kuolleisuus ohitti syntyvyyden. Elinajanodote jatkoi kasvuaan (pojat 78,7 ja tytöt 84,2 vuonna 2017). Elinkustannukset olivat vuonna 2019 n. 14% korkeammat kuin vuonna 2009. Työttömyysaste kasvoi hieman edellisen vuosikymmenen lopun lukemista, ollen 2015 9,4% ja 2018 7,4%. PISA:n oppimistuloksissa Suomi alkoi 2010-luvulla taantua kärki maiden tahdista.
Muuta: Internetkulttuuri loi uuden muoti-ilmiön tubettamisen, eli videoiden luomisen omaan youtube-kanavaan.
Ammattiliittojen jäsen määrä ja sitä myöten myös vaikutusvalta on alkanut vähentyä 2010-luvulla. Iso syy ammattiliittojen vaikutusvallan alenemiseen löytyy työnantaja järjestöistä, jotka ovat pyrkineet lopettamaan keskitetyt palkkaratkaisut. Vuosikymmenen lopulla "Sipilän hallitus" painosti SAK:n KIKY-sopimukseen, uhkailemalla pakottavilla lainsäännöksillä.
Vuonna 2018 Metalliliitto, Puuliitto ja TEAM (Teollisuusalojen ammattiliitto) fuusioituvat yhdeksi uudeksi liitoksi, Teollisuusliitoksi. Teollisuusliitosta tuli näin Suomen suurin ammattiliitto, yli 200 000 jäsenellään. TEAM:in taustalla on Suomen ensimmäinen ammattiliitto Kirjaltajaliitto vuodelta 1894, Metalliliitto ja Puuliitto ovat saaneet alkunsa vuonna 1899.
Jo edellisellä vuosikymmenellä huomattiin, että jäsenistön osallistuminen järjestettäviin tapahtumiin alkoi hiipumaan ja osallistuminen tapahtumiin väheni edelleen 2010-luvulla. Samalla myös toimihenkilöiden saaminen eri tehtäviin on käynyt yhä vaikeammaksi (kuten työpaikkojen luottamus-ja työsuojeluhenkilöt, sekä osaston toimihenkilöt). Vaalit toimihenkilöitä valitessa alkavat olemaan katoavaa kansanperinnettä. Osaston järjestämät tapahtumat alkoivat myös vähentymään, koska järjestettyihin tapahtumiin ei kovin paljon ole jäsenistöllä ollut kiinnostusta.
Vuonna 2011 Heinolan SAK:n paikallisosasto lakkautettiin.
Vuonna 2014 Suvikallion huoltorakennus uusittiin (liiteri, varasto ja vessat).
Vuonna 2019 Heinolan Puutyöväen ammattiosasto ry. 783 lopetti toimintansa ja liittyi Heinolan Metallityöväen ammattiosasto 014:ään.
2020 KANSAINVÄLISET KRIISIT HUOLENA
Erilaiset kansainväliset tapahtumat, kuten koronaviruspandemia ja Venäjän hyökkäys ukrainaan, ovat vaikuttaneet merkittävästi Suomen tilanteeseen. Edellisen vuosikymmenen heikko talouskasvu käytännössä pysähtyi kokonaan 2020 koronavirusepidemian myötä. Koronavirusepidemian helpottaessa 2022, aloitti Venäjä hyökkäyssodan Ukrainaan, jonka johdosta EU maat tekivät erilaisia saarto ja boikotti toimia Venäjää vastaan. Tämä taas aiheutti kovia hinnan nousuja esimerkiksi puun, energian ja polttoaineiden hinnoissa. 2022 Suomen NATO-jäsenyyden kannatus kasvoi rajusti ja Suomesta tulikin NATO:n jäsenmaa 1.4.2023.
2023 eduskuntavaaleissa menestyneet Kokoomus ja Perussuomalaiset muodostivat hallituksen, joka alkoi ensi töikseen rajusti heikentää erilaisia tukia ja työntekijöiden etuja ja oikeuksia. Tästä johtuen työntekijäliitot järjestivät useita poliittisia lakkoja mutta hallitus vei heikennykset vastustuksesta huolimatta läpi.
Oman osaston asioista: Savontie 3 yhtiö meni konkurssiin ja osasto menetti siinä rytäkässä toimisto-osakkeensa. Uudet toimitilat vuokrattiin "naapurista", Kirkkokatu 9 osoitteesta. 2022 osasto avasi nämä kotisivut, joilla toivotaan helpottavan tiedon välitystä osaston ja jäsenistön välillä.
Talouskasvun pysähtyneisyys on näkynyt ja koettu myös Heinolassa. Useat työpaikat ovat joutuneet lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä koko vuosikymmenen alun ajan. Työttömyys Heinolassa oli tammikuussa 2025 peräti 17,1% ja 14.2.2025 ilmoitti osastomme ainoa mekaanisen metsäteollisuuden työpaikka, Suomen Kuitulevy Oy hakeutuneensa konkurssiin. Syynä konkurssiin oli markkinoiden hiljentyminen Suomessa ja Euroopassa, sekä samaan aikaan kohonneet raaka-aineiden ja energian hintojen nousut.
2022 Suvikallioon hankittiin uudet laiturit.
OSASTON TOIMIPAIKAN VAIHEET
Alkuaikoina kokoonnuttiin lähinnä puheenjohtajan kotona, mikä käytäntö jatkui 1970-luvulle asti. Tuolloin alettiin kokoontua erilaisissa kerhotiloissa, joita Heinolassa oli tarjolla. Pitkäaikainen kokoustila osastolla oli Heinolan Säästöpankin kiinteistössä.
Vuokrasopimus Säästöpankin kanssa loppui 1977. Saman vuoden elokuussa sai osasto vuokrattua tilat SNS:ltä Lampikadulta. Osasta ei kuitenkaan ollut niihin tyytyväinen, vaan rupesi hakemaan muutaman vuoden kuluttua uusia tiloja. Jäsenmäär oli kasvanut paljon, osaston piti kyetä tarjoamaan palveluita ja hyvät toimitilat oli välttämättömyys.
Vuonna 1981 osasto vuokrasi uudet toimitilat STS:n yläkerrasta ns. "vossikan talosta", Savontie 3 osoitteesta. Vuonna 1987 syyskuussa osasto osti samasta rakennuksessa viereisen toimitilan kauppahintaan 65 000 markkaa.
Savontie 3 taloyhtiön ajauduttua konkurssiin, osasto vuokrasi vuonna 2022 nykyiset toimitilat Kirkkokatu 9 osoitteesta.
OSASTON PUHEENJOHTAJAT
1940 Lauri Salminen, 1941 John Laukkanen, 1942 John Laukkanen, 1945 John Laukkanen, 1946 Urho Salminen, 1947 Erkki Hovi, 1948 Unto Kuronen, 1949 Unto Kuronen(17.9 asti) Aarne Karvinen(17.9 alkaen), 1950 Aarne Karvinen (7.5 asti) Urho Salminen(7.5 alkaen), 1951 Urho Salminen, 1952 Urho Salminen, 1953 Urho Salminen, 1954 Urho Salminen, 1955 Urho Salminen, 1956 Urho Salminen, 1957 Yrjö Mäkelä, 1958 Yrjö Mäkelä, 1959 Yrjö Mäkelä, 1960 Yrjö Mäkelä, 1961 Yrjö Mäkelä, 1962 Onni Pusa, 1963 Jouko Valkki(6.9 asti) Eino Tiainen (6.9 alkaen), 1964 Kalle Koivunen (9.7 asti) Kaino Lehtokoski (9.7 alkaen), 1965 Pauli Seppänen, 1966 Pauli Seppänen, 1967 Seppo Vilen, 1968 Seppo Vilen, 1969 Tapio Törnroos, 1970 Pauli Sihvonen, 1971 Pauli Sihvonen, 1972 Pauli Sihvonen, 1973 Pauli Sihvonen, 1974 Pauli Sihvonen, 1975 Eino Tiainen, 1976 Kauko Salo, 1977 Kauko Salo, 1978 Kauko Salo, 1979 Kauko Salo, 1980 Väinö Pehkonen, 1981 Tapio Törnroos, 1982 Väinö Pehkonen, 1983 Reijo Niskanen, 1984 Reijo Hovilainen, 1985 Hannu Salminen, 1986 Kaj Rännäli, 1987 Jouko Luukkonen, 1988 Heikki Mäkinen, 1989 Jouko Luukkonen, 1990 Kaj Rännäli, 1991-1992 Jouko Luukkonen, 1993-1996 Kaj Rännäli, 1997-1998 Jouko Luukkonen, 1999-2004 Antero Perkiö, 2005-2021 Hannu Kokki, 2022- Kimmo Huvinen
HEINOLAN PUUTYÖVÄEN AMMATTIOSASTO RY:n HISTORIAA
Pöytäkirjoja osastosta alkoi löytymään 1974 alkaen. Tarina kertoo, että pöytäkirjat ja muu kirjallinen aineisto oli tilan puutteen vuoksi säilytyksessä silloisen sihteerin omakotitalon vintillä ja tuhoutui kokonaan tulipalon myötä.
10.3.1974 on pidetty Heinolan Saha-ja Vanerityöväen ammattiosasto ry 528 ja Heinolan Puutyöntekijäin ammattiosasto ry 169 yhdentämiskokous. Puheenjohtajina ovat toimineet Vilho Lepistö ja Reijo Salonen. Yksimielisesti on hyväksytty osaston uudeksi nimeksi Heinolan Puutyöväen ammattiosasto ry 528. Osaston puheenjohtajaksi on valittu Vilho Lepistö ja toimikunnan määräksi 16 henkilöä. Jäseniä yhdistymisen jälkeen osastossa on ollut 863.
12.1.1975 pidetyssä kokouksessa osaston numeroksi on vaihtunut 169, eli päätös numeron vaihdokseen on ilmeisesti tullut Puuliiton puolelta.
Kuten Metalliosaston, niin myös Puuosaston toiminta on ollut 1970-luvulta asti virkeää, on järjestetty tansseja ja tapahtumia, reissattu tutustumis-ja opintomatkoilla ulkomaita myöten mutta myös vaalittu tiukasti työntekijöiden oikeuksia, tehty vetoomuksia ja kannanottoja. Samoin sisäiset, hyvin pitkälti poliittiset ristiriidat välillä repivät osastoa ja esim. paikkajaoista käytiin kiivasta keskustelua.
Loppu vuodesta 1974- vuoden 1989 loppuun osaston puheenjohtajana on toiminut Harri Virtanen.
1990 alkaen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Hakala, joka toimi puheenjohtajana 11.6.2015 asti.
11.6.2015 alkaen puheenjohtajana toimi Kimmo Huvinen, osaston lopettamiseen 2019 loppuun asti.
2.11.2001 osasto osti toimitilat osoitteesta Torikatu 14.
2006 puheenjohtaja Heikki Hakala ja pitkäaikainen taloudenhoitaja Eija Kilkki saivat SAK:n kultaiset ansiomerkit, tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta ammattiyhdistysliikkeen hyväksi.
Suuria menetyksiä ammattiosasto koki monien työpaikkojen lopettaessa toimintansa. Heinolasta lopetti 2008 parkettitehdas (Karelia-Upofloor), 2009 UPM vaneritehdas ja UPM saha, sekä 2012 UPM Jatkojalostustehdas. Lopettamisien jälkeen ainoana työpaikkana osastoon jäi toimimaan Suomen Kuitulevy Oy.
Tämän jälkeen osaston toiminta alkoi vahvasti hiipua. Jäsenmäärän vähetessä ja osaston talouden heikentyessä jouduttiin siirtymään "säästö liekille", myös uusien toimijoiden saaminen mukaan osaston toimintaan hankaloitui merkittävästi.
2015 jäsenmäärä osastossa oli 269, joista Kuitulevyllä oli töissä hieman alle 50 työntekijää, muut yksittäisissä työpaikoissa ja valtaosa eläkeläisjäseniä.
22.10.2017 osasto päätti hakea Teollisuusliitto ry:n jäsenyyttä. Teollisuusliitto ry muodostuu 2018 alkaen Metalliliiton, Puuliiton ja TEAM-liiton ammattiosastoista. Teollisuusliiton myötä osaston numeroksi vaihtui 783.
2017 lopussa Heinolan Metsurien ammattiosasto, sekä Heinolan Korjaamotyöntekijäin ammattiosasto 47 päättivät lakkauttamisesta ja liittymisestä Heinolan Puutyöväen ammattiosastoon 2018 alkaen.
16.4.2018 Torikatu 14 toimisto-osake myytiin.
2019 Heinolan Puutyöväen ammattiosasto päätettiin lakkauttaa ja liittyä Heinolan Metallityöväen ammattiosastoon 2020 alusta alkaen.
Kotisivulle historiikin on koonnut Kimmo Huvinen. 50 vuoden historiikistä tähän olen tehnyt tiivistelmän ja 1990 vuodesta eteenpäin historiaa on kerrottu ajankuvauksesta, sekä pöytäkirjojen perusteella. Puuosaston historiaa on myös kerrottu pöytäkirjojen perusteella. Tarkoitus olisi tehdä myös henkilöhaastatteluja entisistä toimijoista, siinä määrin kun heitä saisi historiikin haastatteluihin mukaan. Historiasta tietävät ja kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Kimmoon 045-6770735.